prestige

Salaisuus
Mysteeri
Tarina

Näin muutama kuukausi sitten mahtavan leffan nimeltä ''The Prestige''. Se kertoi tarinaa kahdesta taikurista ja niiden välisestä taianomaisesta kilpailusta olla maan paras illuusionkehittäjä. Leffa oli yksi sellaisista harvoista, jotka laittavan ihmiset ajattelemaan oikein kunnolla, mutta jonka koko idean ymmärtää vasta päiviä myöhemmin. Tajusin taikatemppujen ja elämän jonkinlaisen, mutta hauraan yhteyden; taikatempuissa käytetään aina kolmea vaihetta, jotka esiintyvät myös elämässä.
Ensimmäinen vaihe, The pledge. Näytetään yleisölle jotain tuttua ja turvallista.

Sitten toisena vaiheena 'The turn' ,tutulle ja turvalliselle tapahtuu jotain erikoista. Se viedään poist tai muutetaan joksikin.

Tärkein kaikista vaiheista on kolmas ja viimeinen, The prestige, jossa tuodaan tuttu ja turvallinen takaisin tismalleen samanlaisena, kuin se vietiinkin.

Aina kun elämässä tulee käännöskohtia, tuttu ja turvallinen viedään vähäksi aikaa pois tai sitten se muuttaa muotoaan jollakin tavalla. Yleensä kuitenkin kaikki normalisoituu ja ihmiset palautuvat takaisin turvalliseen arkeen. Mutta tämäpä juurikin on se ero. Taikatempuilla on velvollisuus tuoda tuttu takaisin, eihän se muuten mikään taikatemppu olisikaan. Mutta elämällä ei ole mitään velvollisuutta. Sillä on ehkä tilaisuus, mutta ei ehkä aikaa. Sillä on ehkä mahdollisuus, mutta ei tarpeeksi halua. Asioita korvataan toisilla asioilla, kirjat tietokoneilla, leveälahkiset farkut pillihousuilla ja vanhat ystävät ehkä uusilla.

Tänä viikonloppuna mulla oli aikaa kavereiden, harrastuksen ja perheen lisäks myös itelleni. Aurinko ajatteli pitää taukoa helleviikon päätteeksi, joten se oikeutti mut myös pitämään vähän paussia. Raikkaan lenkin ja löhöilyn jälkeen ajattelin, että olisi kiva tutkia meidän salaisuuksia täynnä olevaa varastohuonetta.
Tää isän asunto, missä nyt asustellaan, on ollut isän koti kun se oli pieni. Mun isoäiti asui täällä, ennen kuin se jouduttiin siirtämään vanhainkotiin asustelemaan, nooin kymmenisen vuotta sitten. Kun mun vanhemmat eros, nii isä laitto tän paikan kuntoon uudistamalla täällä lähes jokaisen kohdan ikkunoita lukuunottamatta. No, mihin sitten kaikki mun isoäidin tutut ja turvalliset tavarat laitettiin? entä isän ja tädin lapsuuden tavarat niiden huoneesta? entä kaikki hienot taulut ja teokset, vaasit, mekot, kengät, hatut, turkikset, astiat ja muut normaalista kodista löytyvät muistoja täyteen pakatut tavarat?
salaisuuksien huoneessa

hahah hirveen Harry Pottermaiselta tää alkoi nyt kuulostaa, mutta ihan tosi, siinä huoneessa on niin paljon kiehtovia tarinoita kertovia asioita, mitä niin suurella mielenkiinnolla haluaisin kuulla. Kauniita tauluja tuntemattomista ihmisistä, joita mun taiteellinen täti on maalannut. Mitäköhän tuonkin naisen päässä on liikkunut, istuessaan tuossa oudossa asennossa odottaen että koko taideluokka on saanut maalata hänen kauniita kasvojaan valmiiksi? Entä tuo koivu, montakohan myrskyä sekin on kestänyt ja montakohan madonreikää syömää koloa se kestää, ennen kuin se lahoaa maan tasalle ihmisten unohtumattomuuteen?

En hirveästi viittinyt penkoa laatikoita, koska a) en päässyt edes kävelemään saati ryömimään huoneen perälle asti mielenkiintoisimpien laatikoiden luokse ja b) siitä olisi tullut liikaa meteliä ja kolahtavia laatioita, jotka tippuessaan olisi voinut särkeä itsensä. Löysin kuitenkin vähän aikaa tutittuani hienon kitaran, joka valitettavasti oli haljennut joskus viimeisten vuosikymmenien aikana.

Ja vanhan lankapuhelimen, jolla muistan selkeästi soittaneeni äidille aina kun olin yötä mummilla! ah, rakastan lankapuhelimia! Isot napit taikka sellainen retro pyöritettävä numerojuttu ja kaikken paras kohta se itse LANKA. Sellainen venyvä ja pehmeämuovinen vieterinaru, jonka kautta ihmeellisimmät juorut ja parhaimmat vitsit ovat kulkeneet.

Tuntuu että noilla tavaroilla on nyt The Turn menossa. Niiden ei kuuluisi olla tuolla ihmehuoneessa tyhjän panttina tekemättä mitään virkaa maailmalle. Noiden hienojen italialaisten korkokenkien kuuluisi kävellä ympäri helsingin katuja ja tuon kahvipannun kuuluisi keittää joka-aamuiset kahvit talon asukkaille antaaksen potkua arkisiin aamuihin.
No, ehkä joku päivä ne kokevat vielä Prestigen. Ehkä joku päivä..

Mut joo AIHEENVAIHDOS AURINKOISEMPAAN.! olin perjantaina ainon kanssa ottamassa aurinkoa tässä meijän talon vieressä (: Oli  ihana sää ja kaikki perfecto, paitsi et muurahaiset ja mitä oudoimmat ötökät koitti vallata meijän leiriä joka seitsemäs minuutti.
Pääsin käyttämään uusia oliivin vihreitä bikineitä, jotka ostin joskus viikon alussa =) ihana yllätys, että kekseissä luki hauskoja lauseita, kuten 'love you', 'yes i do', 'cool' jne jne jne ! sit taiteltiin nurtsilla (tai no, aino taiteili ja mä tein kuperkeikkoja muistuttavia muodostelmia)...

Aino lähtee Turkkiin huomenna, ja toivon et sil on ihan_sairaaaaaaaaan_kivaa! =) ja rusketu nyt oikein kunnolla, ku sinne asti meet aurinkoo ottamaan. täällä sen sijaa luvattu viileempiä kelejä.


Ihana tunne, kun ei ole kokeita eikä mitää muuta painavaa harteilla ja tuntuu nii uskomattoman kevyeltä. (siis siihen asti kun on syönyt 4 palaa järkyttävän sokerista ja rasvaista kakkua puolen tunnin sisään..).
Enää ei voi tehdä mitään, joka vaikuttaisi. Tai no, jes. Viittailla. Käyttäytyä. Olla normaalisti. Mutta ei muuta! ei lukemista, ei valvomista aamu kahteen naama bilsan kirjassa kiinni eikä stressiä palauttamattomista tutkielmista! I-HA-NAA. !

summer's on her way and i'm kickin' springs butt to take a walk and come back again next year

lmfao - yes
kayne west - hey mama
empire of the sun - standing on the shore
outkast - hey ya





posted by jenni