torstai, 1. heinäkuuta 2010

on the way to england

Kaupungit oli mun lempparipaikkoja Eurooppaa kiertäessä. Ensimmäinen kyläetappi oli Etelä-Ruotsin Gränna, joka on tunnettu nimeomaan pipariminttukarkeistaan. En tiedä historiaa sen enempää, mutta koko päätie oli tupasen täynnä eri piparminttukarkkimyymälöitä (hui onpas iso sana ). Ostettiin sieltä ''pienet'' piparminttutikkarit :)



Tanskassa tai Saksassa, saati Hollannissakaan ei vielä käyty missään edes kylää muistuttavassa asuinalueella. Ainoa (valitettavasti) kiva juttu Saksasta jäi käteen oli autobaanat! Ajettiin koko ajan 170 km/h ja yhdessä vaiheessa automme kiihdytti 190 km/h joka tuntui adrenaliinin virtauksena! Sitten kun nopeus laski 120 km/h, tuntui aivan että matelisimme neljänkympin rajoilla.
No mutta, Belgiassa ajettiin Brysselin läpi IHANAAN kaupunkiin nimeltä Brugge. Rakastuin heti. Ostin paikallisesta Zarasta harmaan topin sekä suloisen harmaan laukun. Huomasimme, että parkeeraaminen oli yksi aika suurikin haaste. Ja tämä oli vasta pieni kaupunki.


Ranskassa ei käyty missään oikeastaan, koska Calais, josta laiva lähti Englantiin, oli aivan Belgian rajan vieressä.
Englannissa sitten yövyttiin kauniissa Brightonin lähellä sijaitsevassa leirintäalueella, joka oli mun yks lempipaikoista koko reissun aikana.
Illalla mentiin keskustaan, joka oli aivan ihana! Sellainen vanhanaikanen, mutta niin tunnelmaa täynnä oleva rantakaupunki, jossa on suuri ''Brighton Pier'' eli laituri, jonka päässä on huvipuisto ja jonka varrella on sulosia kojuja ja kasino yms yms yms ! Ostin kauan haaveilemani harmaat converset ja myös sortsit, joita todella tarvitsin. Syötiin perinteistä englantilaista must-have pikaruokaa fish'n'chipsiä minkä muun kuin Doctor Pepperin kanssa! Oli ihana ja lämmin ja aah.. haluan takaisin!




Britghtonin jälkeen suuntasimme matkamme kohti päämääräämme: Stonehengeä. Matkan varrella kuitenkin pysähdyimme pikkuisessa kaupungissa nimeltä Chichester, josta tarttui mukaan maaston vihreä toppi ja sellainen ihana harmaa pitkähihasjuttu, josta ei nyt ole valitettavasti kuvaa. :( Käytiin myös kattomassa suuria sota-aluksia Portsmouthiin, johon päästiin sisälle ja jotka oli VALTAVIA! Tosi, TOSI mielenkiintoista. Alukset oli täydellisessä kunnossa, ja ne oltiin uudistettu kokonaan niin, että ne näytti sisältä sellaiselta kuin ne näytti niiden käyttöaikana. :)
Seuraavana päivänä lampaiden määkintää koko yönmitallisen kuulemisen jälkeen, lähdimme aivan lähellä olleeseen Stonehengeen. Se oli pienenpi kuin kuvittelin ja siellä hääri aivan sairaan paljon turisteja. Siis koko ajan tuli busseja, joista ryömi satoja ja satoja ihmisiä! Olihan se mielenkiintoista ja mysteeristä, kun ei vieläkään tiedetä miksi sellainen on koskaan rakennettu.

Stonehengestä matkasimme Milton Keynesin Pletchley Parkkiin, eli englantilaisten suurimman sotasalaisuuden museoon. Isä oli tosi innoissaan siitä, niinkuin kaikista historiallisista paikoista jossa kävimme.
Samana päivänä suuntasimme volkkarimme nokan upean katedraalin omaavaan kaupunkiin nimeltä Canterbury, jossa isän innostuneisuus pääsi taas vauhtiin. Kaupunki rakentui katedraalin ympärille siten, että keskustaa (katedraalin ympäristöä) piiritti iso muuri. Siellä oli tosi kiva kävellä ja katella ja ihmetellä :) Itse olin kyllä innostunut komeasta katusoittajasta joka lauloi niin suloisesti, että oli pakko tukea hänen tähtiin kurotteluaan englannin punnalla. Sitten kun se komeilee lehtien kansissa niin voin ylpeänä sanoa, että olin yksi syy siihen (;Tää paikka oli yks ensimmäisistä koko matkan aikana, jossa oikeasti oli nuoria ihmisiä! mahtavaa.!
  

Noh, tän jälkeen samana päivänä suuntasimme matkan takaisin satamakaupunki Doveriin, johon siis se laiva Ranskasta tuli, ja josta lähettäisiin myös takasajomatkalle. Matkan varrella poikettiin Engalannin yhdessä kauneimmista linnoista: Leedsissä. Ennen kuin näin paikan, luulin että sellaisia on ainoastaan saduissa. Se oli kuin tehty prnsessalle. Ja ennen edes koko linnan näkemistä, paikka sai minulta täydet pisteet ja enemmänkin. Linnan ympäristö, joka oli siis suuuuuuuuuuri alue, oli täynnä todella kauniita kasveja, puita, kukkia pursuavia puutarhoja, erikoisia eläimiä, eksoottisia lintuja, etc etc etc. Se oli kaunein paikka missä olen ikinä ollut :) Se oli kuulunut Henry VIII :n vaimolle, ja sen jälkeen siirtyi rikkaan naisen yksinomistukseen. Tämä nainen sitten keräsi ulkomaanmatkoillaan kertyneitä eläimiä ja kunnostutti linnan täysin. En edes yritä kuvata paikan kauneutta, teidän pitää itse käydä siellä! 


Käveltiin siellä White Cliffseillä ja maisemat oli ihania:) Jännää, että suuri osa Etelä-Englannin rannikkoa on korkeaa valkoista kalliota, joka murtuu koko ajan aaltojen murskatessa niitä. Upeita taloja on sortunut joskus sinne, koska ne on ollut liian lähellä reunaa. Joo, kiipeiltiin siellä ja oli tosi jännä ku siihen kallioon oltiin kaivettu kaikenmaailman ihmeellisimpiä koloja. Aivan kuin kallion sisässä olisi käytäväverkosto! Ikkunoita oli siellä sun täällä, ja kiipesin kallioon tehtyyn ''parvekkeeseen''. Toinen mies kiipesi mun jälkeen, ja se sanoi et siit lähti tunneli, jonne se sitten lähti. Ei sitä sen jäkeen nähnykkään. Viimisinä sanoina oli jotain ''Oh, it looks like a loooong tunnel..I think i'll get a look of that!''

ELI tässä me nyt sitten oltiin, yli puolivälissä reissua. Viisi yötä vietettiin Englannissa, ja se oli totisesti ihanaa. I fell in love with the country. Ja isäkin oli justiinsa tottunut ajamaan väärällä puolella, kun sitten olikin jo aika lähteä takaisin päin. Lontoota ei nähty, mutta ei ollut tarkoituskaan. Isä sanoi, että joskus voidaan käydä viikon reissulla vain lontoossa, koska sen näkemiseen tarvii aikaa. Olisi TOSI kiva!

noni täs must-have puhelinkoppikuva tähän loppuun! Tästä tulikin pitkä postaus, seuraavaan heitän kaikki jutut paluumatkasta :)

musiikki kannettiin koko ajan mukana. Oli ne sitten nappikuulokkeet, stereokuulokkeet, kajarit tai auton kajarit. :)

keskiviikko, 30. kesäkuuta 2010

3 417 miles

Oon nyt kotona kahden ja puolen viikon jälkeisen runsaskokemuksisen autoreissailun jälkeen! Mulla on niin paljon kerrottavaa sanoina että kuvina, jotta joudun mahduttamaan sen enemmän kuin yhteen postaukseen.


This is how it happened

Helsingistä Tukholmaan mentiin Viikkarin Mariellalla, ja sieltä pitkä ajopäivä Tanskaan, josta upeaa siltaa pitkin Saksaan. Saksasta ajettiin Hollannin kautta Belgiaan, josta sitten matkasimme lyhyen pätkän Pohjois-Ranskan Calaisiin. Calaisista otimme lossin Englantiin. Ja sitten takaisin.
Tosiaan teltassa nukuttiin ja volkkarilla reissattiin ja matkakumppaneina oli siis siskoni Sanna ja isämme. Tässä meijän reitti suurinpiirtein! 5499 kilometriä, eli 3417 mailia.

Mä rakastuin tällä matkalla. Ei, en mieheen (saati naiseenkaan) vaan ympärillä koko ajan olleeseen kauneuteen. Oli se sitten pieni suloinen jänönen, upea linnan raunio tai mutkitteleva vanha mukulakivitie. Maisemat olivat upeita. Kaupungit, maaseudut, hienot sillat, merimaisemat tai suloinen pieni vanhanaikainen kylä; aina se ihmetytti ja kummastutti ja siitä kerron nyt näillä seuraavilla postauksilla.


Aloitan tän kertomisen ajanjakso kerrallaan, alkaen ensimmäisestä viikosta. Kelasin laittaa sillein aihe kerrallaan, mutta en osaa lokeroida mun ajatuksia, kun jokainen asia liittyy toiseen tavalla tai toisella.Teen kolme osaa itse reissusta ja sitten muita juttuja. Ostoksia, Kaupunkipostauksia, Ruoka- ja ihmiset-postauksia sekä kaikkea muuta matkaani liittyvää :)

hitting the actual road

Noniin, ensimmäisenä päivänä siis matkasimme laivalla Ruotsiin. Laitoimme auton kilometrilukeman ylös, jotta loman loputtua voisimme tarkistaa samasta mittarista paljonko kilometrejä oikein taakse sitten jäi. Laivamatkasta ei siitä enempää, söimme hyvin, nukuimme hyvin ja söimme taas hyvin. (;
Rotsissa aloitin kartanlukemisen. Se oli etupenkilläistujan velvollisuus, ja se osui nyt mun kohdalle, koska siskoni Sanna halusi pystyä nukkua ajojen aikana. 
Oli hassua, että kerrankin ymmärsi edes jotain ruotsalaisista kylteistä.
Oli pitkä ajo, ajoimme aivan etelään, eli aamusta iltaan. Joku yli 600 km.
Kipitimme amatsonin vihreän volkkarimme kanssa suurta siltaa pitkinTanskaan, jossa jäimme Guldborgin  leirintäalueelle uutta päivää odottamaan.

Tässä vaiheessa huomasin että, nenäni ja silmäni vuosivat koko ajan ja tiesin sen johtuvan allergioista...
Loman loppua kohden tulin immuuniksi allergialääkkeille (tai ainakaan ne eivät enää tepsineet?) ja silmät vuosivat aina kun oli tyyntä tai oltiin jossain puitten lähettyvillä.

Seuraavina päivinä matkasimme Ranskan Calaisia kohti. Maisema vaihtui suhteellisen hitaasti ja kukaan ei puhunut englantia Saksassa, Belgiassa saati Ranskassakaan. Croisantit maistui, mutta meidän ja paikallisten välillä oleva yhteys oli nolla. Leirintäalueillakaan ei puhuttu, mutta ainoa yhdistävä kieli oli jalkapallo. Sitä katottiin aina kun voitiin ja fiilisteltiin paikallisissa pubeissa keski-ikäisten miesten saarrettuina. Ostettiin jopa jalkapallo, ja pieni ranskalainen poika halusi kovasti pelata meidän kanssa, mutta ei ymmärretty mitä se halusi pelata, joten pomputeltiin sitten erikseen. Sääli, se oli niin yksinäine :( Taas huomaa miten ujoiksi suomalaiset on kasvatettu. Me ootettiin vaan et se tulee pyytää leikkimään, vaikka ite oltais ihan hyvin voitu mennä. :D Joo, tällasia pikkukavereita me kerättiin koko matkan aikana. Ja nyt ne istuu purkeissa meidän keittiön hyllyllä. Siis aivan.

Vanhoja ihmisiä hääri ympärillä lähes ainoastaan, hyvä kun yhteenkään nuoreen törmättiin Englantiin mentäessä. Ehkä mentiin vahingossa jotain seniori-reittiä. Luulin että se pisteillä merkitty tie oli nähtävyysreitti mutta ehkä olin väärässä.

Calaisista otettiin parin tunnin kestävä laivamatka Englannin kanaalin yli Etelä-Englannin Doveriin, jonka valkoiset suuret kalliot näkyivät kilometrien päähän merelle. Mutta siitä myöhemmin enemmän!

Apua.. Miten saan kaiken kirjoitettua. jep. Myöhemmin lisää
!


-jenni

perjantai, 11. kesäkuuta 2010

no, nothing really

Okay. Now imma start writing in English. Maybe. Yes. I will. :) It's just .. i really don't know any big and exiting words and it's super frusterating if the www.sanakirja.com doesn't find the word i'm looking for if i need one. Well, so if there is any English readers out there, just saying quickly what has happened lately.

School was out on 5.6. ! And summer finally stepped into her gorgeous hot Stilettos ;) Me and my soccer team have been playing in Stadi Cup, and we've had only three games for now. This evening is the last game against a team in our division. After that the actual cup-games can start ! =) I'm leaving on Sunday on a roadtrip with my dad and my twin sister towards England. We're not really sure if we can make it that far, but we'll try for sure! After all, it is more than 2200 km per direction. That's about the same as driving all the way to the most northern part of finland from Helsinki (the capital, in the very south of Finland) AND BACK. And that would be only one way.


I cut out some pieces from magazines for my friend's sweet sixteen birthday card. I love making things , especially something nice for friends.This was totally random but i took a picture of it so had to post it haha.





Well, nothing much happened today. I actually woke up already at nine o'clock this morning! Well actually the power of talking/yelling, which my dad deffinetly has, woke me up.
I took the pictures of the Green Day concert in a memory stick to kitty and then grabbed everything from my mom's apartment for the trip ahead.! And that's a LOT of stuff. Then we wen't by McDonalds Drive-in and we all took a meal to eat in the car. Yummy ! I have to say, El Maco, you and your two juicy meat patties with the tasty dressing and the spicemix in your come-along french fries.. and the crunchy salad pieces they slice too small and the nicely toasted buns which have a touch of taco sauce on the inside......... mmmmmm, always in my heart .

yeah, okay fatty, you better finish it now or this might go way over the top of peoples understandings.

Sorry for this amaizingly lame  post, it's the last one i'll do before hitting the road!


  umm well here's some of my favourite chill-songs ! enjoy !



Mac Lethal - Sun Storm



 Empire Of The Sun - Standing On The Shore



Dj Otzi - Hey Baby

 ^and the matches of 2010 FIFA world cup South Africa start today! WOHOO! my brother (no, not the same one i mentioned on my last post) is coming from Turku here to keep the house in good shape while we are on the trip. He and his girlfriend are lucky to have the 46'' tv to watch the games in HD........ well maybe we'll catch a radio signal or something in the middle of nowhere and try to hear the commentary.
I'll go now and make some chicken fajitas : )

posted by jenni

keskiviikko, 9. kesäkuuta 2010

green freakin' day

Eilen olin katsomassa Kityn kanssa Green Dayta Kyläsaaressa Helsingissä :) Ollaan ootettu tätä aivan sairaasti, vuosia ! Muistan ku jonotettiin vuoden vaihtuessa aamu seitsemältä lippuja pakkasessa lämmintä mehua juoden ja muiden juuriheränneiden fanien kanssa mukavia jutellen. ! hahah ja niitä lippuja silti myytiin vielä kuukausi sitten, eli hyvin oltais keretty mut se oli silti hauskaa :) jälkeenpäin katottuna:DD

Meijän piti eilen alunperin mennä jonottamaan paikkoja jo yhdeksältä aamulla, mutta sitten me venytettiin lähtö jonnekkin kolmen paikkeille iltapäivällä. Kun olin astumassa Kityn isän autoon, hän sanoin vitsillään että ''kai tytöillä on liput mukana!'' nooo, minut tietäen ja mun tuurin (Aino.... you know what i mean) mulla oli se jäänyt ÄIDILLE. Eli eikun takaisin otaniemestä olariin hakemaan sitä lippua, ja oltiin perillä Kyläsaaressa joskus neljältä eli sillon kun portit aukesivat.
Jonkin ajan odotuksen jälkeen päästiin sisään ja kävin ostamassa ''mozarella''paninin jonka juustolla ei ollut minkäänlaista yhteyttä mozarellaan. Törmättiin Kityn kavereihin joiden kanssa sitten oltiin koko ilta (: Mun veli tyttöystävineen oli siellä myös, mut en niitä nähnyt.


Ensin lavalle nousi lämppäribändi nimeltä The Hives, johon sitten rakastuin! :))) sen jälkeen Joan Jett veti muutaman biisin ja tietysti sokerina pohjalla ''I love rock'n'rollin'' :)



JOO, no mut sitten ite pääesiintyjä Green Day astui lavalle ja se oli maailman parasta, ku sydän hakkaa basson ja rumpujen tahtiin ja kitaran vingutukset tuntuu kurkussa asti.

Mulla ois sairaasti kuvia ja viedoita, mutta täs vanhal editoril kestää ikuisuus lataa videoit ja sitten kun ne tulee, niin se html-koodi änkee mun kirjotetun tekstin väliin (???!!) Sen takia aloitin kirjoittamisen alusta asti ja en jaksanut enää kirjoittaa englantia turhautuneena.

no mut here's my hero




<3


Oli sairaan hauskaa aand i lost my concert virginity ! en oo ennen ollut suuressa konsertissa ja tää oli upee ensimmäinen kerta, thanks gd !

joo no onneks meillä sitten oli kyyti mun isältä, toisaalta jouduttiin odottamaan jonkinlainen tovi ennenku auto pääs liikkumaan 25 000-päisen yleisön aiheuttaman ihmisvirran välistä.! mut käteen jäi kourallinen mahtavia kuvia, likaiset farkut, kulahtanut ääni ja upee muisto ja alotus kesälle.



wfii :) no mut joo tänään mulla alkaa Stadi Cupin ensimmäine peli ja joo eipä mulla muuta :)

now listening to:


The Hives - Tick Tick Boom

Red Hot Chili Peppers - Scar Tissue

Red Hot Chili Peppers - City of Angels

Green Day - Minority

ps. musta se on aivan ihana se facebook-juttu missä kerrotaan kavereille niiden hyvii puolii! vaikka joiltaki tuntuu et kunnon perseennuoleskeluu, nii musta se on mahtavaa koska voi sanoa ihmisille sellasia kohteliasuuksia mitä on halunnut sanoa mutta ei ole 'voinut' koska ei ole sen kyseisen henkilön hyvä kaveri tai ei muuten puhu sen kanssa tai jotain. hih keep it up facebook! :)


posted by jenni

maanantai, 7. kesäkuuta 2010

when something starts, an other one ends

wuhuuuu! ei tarvii monesti kertoo et on kesä, jokane sen on varmaanki huomannu :) ja ihanaa ku kesä alko viel kunno aurinkosäillä! meil oli ihana viimeinen viikko koulussa. Teemaviikon ohella käytiin lintsillä, tanssittiin tanssiaisissa ja urheiltiin (ei urheiltu) urheilupäivänä. Maanantaista perjantaihin teemana oli lissu, kasari, ranta,yöpuku ja pummi. Oli just hauskaa :)

peruskoulun päättäreitä lauantaina juhlin hyvällä porukalla, tietenki :) todistuksen keskiarvo, siis lukuaineista oli 9.08 eli kyl sillä lukioon pääsee..(: rakastan mun mekkoa, joka kyl näis kuvis ei tuu hirveen hyvin esille.(Vero Moda, 60 e) jonka äiti hyväksy ostaa, sen jälkeen kun se ei suostunu ostaa yht kynämekkoa Vilasta ): mut toi on miljoona kertaa kivempi ja istuu ku nakki lautasella :)
Sunnuntaina oli mun lepopäivä, jota kaivasinkin oikeen kunnolla. Ihana tunne vaa nostaa uupuneet jalat sohvapöydälle ja painaa kaukosäätimestä telkkari päälle ja kattoo hyvää ohjelmaa tietäen et ei oo mitää tehtävii rästissä tai lyijynpainavaa stressiklönttiä niskalla.




Kesän alkamine meinaa mulle että en kuulu mihinkään kouluun, joka on outoa. :o En halua lukioon, tai siis, tottakai haluan opiskella lukiossa mutta en näissä lukioissa. Mikään Espoon lukio ei oo oikee iskeny. Mikään ei oo mua varten, aina joku vikana. Etäisyydet, fiilis, koulun fyysine kunto tai sitte kouluun pläntätty leima, joka väittää että koulun oppilaat ovat tietyn kaavan mukaisia.. /: ylimielisiä, nörttejä, snobeja, amiksia ymsymsyms. okei no teknisesti amiksia ne ei ole mut siis joo.
Tollasia väittämiä pitäis kattoo sormien lävitse, mut mulle sen koulun tunnelma ja yhteishenki on todella suuri tekijä.

En oo vieläkään tajunnut että en nää samaa porukka, kene kaa istuttu Terjan tunneilla verolaskuja laskien tai porukkaa jonka kaa vietettii aivan mahtava leirikoulu ! :( kolme vuotta meni älyttömän nopeesti,lyön vaikka vetoo et jumalalalla jäi fast forward nappi vahingossa pohjaan!

MUT IHANAA KESÄ............... mulla alkaa Stadi Cup -turnaus keskiviikkona ja se jatkuu viikonloppuun asti. Sunnuntaina lähtee laiva Tukholmaan, josta ois tarkotus ajaa isän ja Sannan kanssa Englantiin. Jännittää hirveesti =) mut pitää muistaa et päämäärä ei oo se Englanti (johon muuten on n. 2200 km yhteen suuntaan), vaa päämääränä se matka. Postailen varmaan matkan aikana kuvia yms jos siihen on aikaa.

Joo, oon siis pelannut nyt melkein 4 vuotta futista, ja vieläki aina kun oon kentällä, vaikka miten huonosti sillon pelaisinkaan, nii nautin siitä aivan sairaasti. Kun onnistuu, se fiilis on niin palkitseva.Pelataan jengin puolesta, ei itsensä, ja sillon ku tietää et on tehny hyvin monen ihmisen puolesta nii se on niin älyttömän upeeta. Esimerkiks maalin tekeminen, joka mulla ei nyt hirvee usein tapahdu, saa sellaset fiilikset koko kehoo, joka on niin hyvä, et se korvaa kaikki rankat treenit, tyhmät mokailut ja muut aikasemmat negatiivisuudet(:


täs pari kuvaa mun sielunkumppaneista. No guys, you're deffinetly NOT alone.

jii mut huomen kityn kaa GREEN DAY ! i'm exited :) ja Sex And The City 2 on mahtava.
Beyoncé - Single Ladies tuli nii hyvä fiilis ku ne tanssi tota, hih

 ps. ärsyttävää kun tää mun blogitausta mikälie ei suostu näyttää kuvia isoina silleen kokonaan ): hmph

posted by jenni

sunnuntai, 23. toukokuuta 2010

prestige

Salaisuus
Mysteeri
Tarina

Näin muutama kuukausi sitten mahtavan leffan nimeltä ''The Prestige''. Se kertoi tarinaa kahdesta taikurista ja niiden välisestä taianomaisesta kilpailusta olla maan paras illuusionkehittäjä. Leffa oli yksi sellaisista harvoista, jotka laittavan ihmiset ajattelemaan oikein kunnolla, mutta jonka koko idean ymmärtää vasta päiviä myöhemmin. Tajusin taikatemppujen ja elämän jonkinlaisen, mutta hauraan yhteyden; taikatempuissa käytetään aina kolmea vaihetta, jotka esiintyvät myös elämässä.
Ensimmäinen vaihe, The pledge. Näytetään yleisölle jotain tuttua ja turvallista.



Sitten toisena vaiheena 'The turn' ,tutulle ja turvalliselle tapahtuu jotain erikoista. Se viedään poist tai muutetaan joksikin.

Tärkein kaikista vaiheista on kolmas ja viimeinen, The prestige, jossa tuodaan tuttu ja turvallinen takaisin tismalleen samanlaisena, kuin se vietiinkin.

Aina kun elämässä tulee käännöskohtia, tuttu ja turvallinen viedään vähäksi aikaa pois tai sitten se muuttaa muotoaan jollakin tavalla. Yleensä kuitenkin kaikki normalisoituu ja ihmiset palautuvat takaisin turvalliseen arkeen. Mutta tämäpä juurikin on se ero. Taikatempuilla on velvollisuus tuoda tuttu takaisin, eihän se muuten mikään taikatemppu olisikaan. Mutta elämällä ei ole mitään velvollisuutta. Sillä on ehkä tilaisuus, mutta ei ehkä aikaa. Sillä on ehkä mahdollisuus, mutta ei tarpeeksi halua. Asioita korvataan toisilla asioilla, kirjat tietokoneilla, leveälahkiset farkut pillihousuilla ja vanhat ystävät ehkä uusilla.

Tänä viikonloppuna mulla oli aikaa kavereiden, harrastuksen ja perheen lisäks myös itelleni. Aurinko ajatteli pitää taukoa helleviikon päätteeksi, joten se oikeutti mut myös pitämään vähän paussia. Raikkaan lenkin ja löhöilyn jälkeen ajattelin, että olisi kiva tutkia meidän salaisuuksia täynnä olevaa varastohuonetta.
Tää isän asunto, missä nyt asustellaan, on ollut isän koti kun se oli pieni. Mun isoäiti asui täällä, ennen kuin se jouduttiin siirtämään vanhainkotiin asustelemaan, nooin kymmenisen vuotta sitten. Kun mun vanhemmat eros, nii isä laitto tän paikan kuntoon uudistamalla täällä lähes jokaisen kohdan ikkunoita lukuunottamatta. No, mihin sitten kaikki mun isoäidin tutut ja turvalliset tavarat laitettiin? entä isän ja tädin lapsuuden tavarat niiden huoneesta? entä kaikki hienot taulut ja teokset, vaasit, mekot, kengät, hatut, turkikset, astiat ja muut normaalista kodista löytyvät muistoja täyteen pakatut tavarat?
salaisuuksien huoneessa

hahah hirveen Harry Pottermaiselta tää alkoi nyt kuulostaa, mutta ihan tosi, siinä huoneessa on niin paljon kiehtovia tarinoita kertovia asioita, mitä niin suurella mielenkiinnolla haluaisin kuulla. Kauniita tauluja tuntemattomista ihmisistä, joita mun taiteellinen täti on maalannut. Mitäköhän tuonkin naisen päässä on liikkunut, istuessaan tuossa oudossa asennossa odottaen että koko taideluokka on saanut maalata hänen kauniita kasvojaan valmiiksi? Entä tuo koivu, montakohan myrskyä sekin on kestänyt ja montakohan madonreikää syömää koloa se kestää, ennen kuin se lahoaa maan tasalle ihmisten unohtumattomuuteen?

En hirveästi viittinyt penkoa laatikoita, koska a) en päässyt edes kävelemään saati ryömimään huoneen perälle asti mielenkiintoisimpien laatikoiden luokse ja b) siitä olisi tullut liikaa meteliä ja kolahtavia laatioita, jotka tippuessaan olisi voinut särkeä itsensä. Löysin kuitenkin vähän aikaa tutittuani hienon kitaran, joka valitettavasti oli haljennut joskus viimeisten vuosikymmenien aikana.




Ja vanhan lankapuhelimen, jolla muistan selkeästi soittaneeni äidille aina kun olin yötä mummilla! ah, rakastan lankapuhelimia! Isot napit taikka sellainen retro pyöritettävä numerojuttu ja kaikken paras kohta se itse LANKA. Sellainen venyvä ja pehmeämuovinen vieterinaru, jonka kautta ihmeellisimmät juorut ja parhaimmat vitsit ovat kulkeneet.

Tuntuu että noilla tavaroilla on nyt The Turn menossa. Niiden ei kuuluisi olla tuolla ihmehuoneessa tyhjän panttina tekemättä mitään virkaa maailmalle. Noiden hienojen italialaisten korkokenkien kuuluisi kävellä ympäri helsingin katuja ja tuon kahvipannun kuuluisi keittää joka-aamuiset kahvit talon asukkaille antaaksen potkua arkisiin aamuihin.
No, ehkä joku päivä ne kokevat vielä Prestigen. Ehkä joku päivä..


Mut joo AIHEENVAIHDOS AURINKOISEMPAAN.! olin perjantaina ainon kanssa ottamassa aurinkoa tässä meijän talon vieressä (: Oli  ihana sää ja kaikki perfecto, paitsi et muurahaiset ja mitä oudoimmat ötökät koitti vallata meijän leiriä joka seitsemäs minuutti.
Pääsin käyttämään uusia oliivin vihreitä bikineitä, jotka ostin joskus viikon alussa =) ihana yllätys, että kekseissä luki hauskoja lauseita, kuten 'love you', 'yes i do', 'cool' jne jne jne ! sit taiteltiin nurtsilla (tai no, aino taiteili ja mä tein kuperkeikkoja muistuttavia muodostelmia)...

Aino lähtee Turkkiin huomenna, ja toivon et sil on ihan_sairaaaaaaaaan_kivaa! =) ja rusketu nyt oikein kunnolla, ku sinne asti meet aurinkoo ottamaan. täällä sen sijaa luvattu viileempiä kelejä.


Ihana tunne, kun ei ole kokeita eikä mitää muuta painavaa harteilla ja tuntuu nii uskomattoman kevyeltä. (siis siihen asti kun on syönyt 4 palaa järkyttävän sokerista ja rasvaista kakkua puolen tunnin sisään..).
Enää ei voi tehdä mitään, joka vaikuttaisi. Tai no, jes. Viittailla. Käyttäytyä. Olla normaalisti. Mutta ei muuta! ei lukemista, ei valvomista aamu kahteen naama bilsan kirjassa kiinni eikä stressiä palauttamattomista tutkielmista! I-HA-NAA. !

summer's on her way and i'm kickin' springs butt to take a walk and come back again next year

lmfao - yes
kayne west - hey mama
empire of the sun - standing on the shore
outkast - hey ya





posted by jenni